Kellohelmamekko

 Elossa ollaan! Kuumuus eikä koulu saaneet minua vielä hengiltä, hurraa! Kesäopiskelin siis kesä- ja heinäkuun ja ainakin heinäkuun kurssit olivat (myös omasta syystäni) sen verran rankkoja, että itku meinasi tulla niitä tehdessä. Jouduin istumaan +30 helteissä sisällä tietokoneen ääressä istuen ja tyhmiä esseitä kirjoittaen, sen sijaan, että olisin voinut nauttia lämmöstä (kyllä nauttia!) ulkona aurinkoa ottaen tai varjossa kirjaa lukien.  Kaiken esseisiin tuhlatun ajan olisin onnellisena voinut käyttää vaikka ompelemiseen.
Nyt onnekseni on kesäkurssit ohi ja saan nauttia vielä kuukauden lomaa omia juttujani tehden. Ensi vuonna en usko opiskelevani kesällä, ainakaan mitään näin tyhmää kuin nämä pakolliset verkkokurssit olivat.

Oma ihana ompelukoneeni hajosi joskus vuoden alussa, ja on saanut tuomion nyt: ei korjata. Äitini ei löytänyt koneesta vian aiheuttajaa eikä ratkaisua. Kokeilimme tiukata ja löysätä vaikka mitä ruuveja ja muttereita. Singerini on sen verran vanha, että sen korjaaminen maksaa saman verran, jos ei enemmänkin, kuin uuden ostaminen, joten ei siis kannata. Nyt joudun odottelemaan ensi vuoden helmikuuhun oman ompelukoneen saamista. Onneksi äiti suostui lainaamaan omaansa hetkeksi.

Serkkuni lainasi minulle pari Moda-lehteä ja yhdessä niistä (4/2010) oli minut pysäyttävä kuva (s. 18).

Arvaatteko miksi?

No näiden takia tietenkin! Kai muistatte Ruotsista ostamani ihanat kengät? Juuri nämä samat. Heh heh.

Sitten asiaan. Sain valmiiksi kellohelmamekon, jonka tekemisen aloitin joskus viime vuoden syksynä, ja jonka etenemisestä olen välillä täällä raportoinut. Nyt se on valmis. Malli on Moda-lehdestä 2/2008.

Mekon tekeminen ei ollut ihan niin helppoa kuin sen piti olla.  Mekon alaosa tuotti eniten ongelmia, sillä vaikka noudatin ohjeita ja olin piirtänyt kaavat oikeiden mittojen mukaan ja leikannyt ne oikein , ei kahdeksan palaa millään riittänyt vyötäröni ympärille. Ja minähän en mitenkään iso ihminen ole, joten voi uskoa, että oli hämmentävää. Luulen, että ohjeessa oli jotain vikaa. Jouduin kuitenkin vähän väliä leikkamaan uusia paloja helmaan ja sovittelemaan ja leikkaamaan taas lisää, kunnes minulla oli saman verran lisää paljoa eli n 16 kappaletta, jotka sitten viimein riittivät. Alushameelle piti tietenkin tehdä sama temppu.

Alushameen helmaan käytetty organza ei ollut mitenkään helpoimmasta päästä käsitellä. Jostain syystä en ole lopputulokseen helman kanssa täysin tyytyväinen. En oikein tiedä mitä tehdä sen kanssa. Kuvassa on myös uusi ihana sateenvarjoni, jonka löysin Seppälän alesta. Niskalenkki pääsi livahtamaan sentin liian pitkäksi, sitäkin pitäisi fiksata.