Making of Elvynn #4 - käsineet ja kengät

Hameen jälkeen meni hetki ennen kuin sain koottua itseni jatkamaan asun tekoa. Hame oli ollut jotenkin todella uuvuttava ja isotöinen, joten siitä meni hetki toipua. Toivuttuani väänsin Elvynnin käsineet, jotka olivat aikalailla yhden illan juttu (hohoo), sillä olin tehnyt kaavat valmiiksi jo aikaisemmin (joko tehdessäni hametta tai jopa sitä ennen, en muista). Omat taitoni eivät millään olisi riittäneet tekemään täysin samoilla yksityiskohdilla käsineitä, ja minusta olisi ollut naurettavaa edes yrittää - käsineet kun näyttävät erilaisilta joka kuvissa. Tein siis niissä rajoissa jotka minulle suotiin, ja olinkin varsin tyytyväinen lopputulokseen.

Käsineiden reunat olivat yllättävät vaikea siistiä. Perinteisen päärmeen käännöt eivät toimineet ihan perinteisellä tavalla näin pienissä yksityiskohdissa. Ranteen kohdalla on napitus, jotta käsineet voi pukea ja riisua helposti.

Käsineiden jälkeen ei ollut jäljellä enää kuin kengät. Asun vaikein osuus. Kengät aiheuttivat minulle ristiriitaisia fiiliksiä: välillä ne olivat helpot, välillä todella vaikeat. En vieläkään tiedä mitä ajatella niistä.

Rakensin Elvynnin saappaat valmiiden kenkien päälle. Semmoisten kangaskenkien, joiden tuho uudelleen suunnittelu ei haitannut. (Lisäksi nämä kengät tuntuivat uskomattoman hyvältä jalassa!) Maalasin kenkien pohjat ensiksi vihreiksi, jonka jälkeen lakkasin ne, etteivät ne päästäisi väriä kastuessaan. Pohjien maalaaminen oli hauskaa puuhaa, ehkä paras osuus kengissä (myös neppareiden kiinnitys oli todella kivaa). Voisinkin ryhtyä maalaamaan kenkiä yleisesti.

Kengät kaavoitin ihan vanhaan perinteiseen malliin: lakanakangasta oman jalan ympärille, kaveri auttamaan nuppineuloissa ja tekemään merkintöjä, jonka jälkeen mittauksia, suoristamisia ja uusia merkintöjä. Sekä tietenkin kokeilemista. Kengät on toteutettu neljästä osasta. Sisällä on tukikangasta, sekä varressa vuorikangas. Takana on piilovetoketju sekä neppareita. Päällysteet ovat kiinni kangaskengissä kuumaliimalla, joka yllätyksekseni toimi parhaiten. Ikuisestihan liimat eivät kestäneet, mutta conin ajan juuri sopivasti. Harkitsin, että olisin ommellut kankaat käsin kiinni kenkiin, mutta se olisi suoraan sanottuna ollut todella tyhmää ja turhaa, ajan ja omien voimien tuhlausta. Ehkä jos olisi ollut paksumpi neula, tai kengässä ohuempi kangas. Ei kuitenkaan näihin.

Tukikankaasta huolimatta varret eivät pysyneet itsestään ylhäällä, ei eden minun jalassani, vaan olisivat vähän väliä valahtaneet rumasta alas. Voin paljastaa salaisuuden: askartelin härskin hienon sukkanauhavyön pitämään varret ylhäällä.Hys, hys. Ehkä joskus askartelen kauniimmat.