Thursday, September 19, 2013

Iris Livier - La Tale - WIP

Varoitus: Edessäsi on hehtaaripostaus. Varaathan aikaa ja eväitä!

Tuntuu oudolta kirjoittaa tätä postausta, sillä minulla ei ole vielä kuvaa itsestäni asu päällä. Tästä syystä tuo Work In Progress otsikossa. Traconin kuvat eivät ole vielä ilmestyneet Anikiin ja meillä on tässä joku päivä photoshootti, jossa kuvaamme cosplay-asujamme. Niitä kuvia sitten myöhemmin. Nyt on luvassa Iris Livier: This is how I did it!

Sitä ennen mainitsen vielä, että koska kesä meni nopeasti ja kiireisenä, enkä ehtinyt päivittää blogia niin kuin olisin halunnut. Joten: etenen siis hiukan käänteisessä järjestyksessä kesän projektit, koska cosplaysta ja Traconista on hyvä aloittaa tuoreeltaan.

Tämän vuoden asuni oli Iris Livier La Talesta (samasta pelistä kuin Silo) ja on hänkin NPC-hahmo. Iris esiintyy hologrammeina tallennuskivissä ja kertoo samalla tarinaansa. Pelaajan tarkoituksena onkin selvittää mitä tapahtui Irikselle ja tämän ystäville. (Huom. La Talen amerikkalaisilla sivuilla puhutaan Iris Rivierestä, mutta pelissä hän on Livier.)

Kuvat: La Tale



Minulla oli myös ingame-kuva pikkuruisesta pikseleistä rakennetusta Iriksestä, mutta se katosi tietokoneeni ja ulkoisten muistieni syövereihin, enkä pystynyt laittamaan sitä tuomareille preferenssi-kuvaksi, joten en itsekään käyttänyt sitä, vaikka minulla oli se tulostettuna. Se eroaa muista kuvista siinä, että siitä saa vähän käsitystä Iriksen hiuslaitteesta (millä tavalla se on kiinnitetty) ja kenkien koristelu on monimutkaisempi. Hologrammi-kuvissa Iris esiintyy vain reisien puolivälistä ylöspäin eikä koskaan selkä katsojaan. Tämä on tietenkin hankalaa tekemisen kannalta (ja tuomaroinnin), sillä käytännössä joutuu arvaamaan miltä asu näyttää takaapäin. Keräsin kuitenkin pieniä vihjeitä kasaan ja tein oman tulkintani asusta. Tulevaisuudessa teen ehkä muutoksia päähineeseen ja siihen miten se on kiinni hiuksissa.

Iriksen kankaat: New Duchess satiini. Tykkäsin todella
paljon näistä kankaista.

 Yksi hankaluus Iriksessä oli se, että hänestä esiintyy kolmea eri hiusväri-versiota. Joissain kuvissa hiukset ovat valkoiset, joissain vaalean keltaiset tai sitten aavistuksen vaaleanpunaiseen taittavat. Olin kahden vaiheilla hiusvärin kanssa, mutta päädyin lopulta lähtemään vaaleanpunaisen sävyyn. Tilasin kuitenkin peruukin valkoisena/vaaleana, tarkoituksena värjätä se itse oikean sävyiseksi. (Ja jos päättäisin olla värjäämättä, voisin silti käyttää sitä.)

Peruukin tilasin jo kesän alussa, siinä kohtaa kun olin päättänyt tehdä Iriksen ja löytänyt sopivan peruukin. Itse asua pääsin kuitenkin kunnolla tekemään vasta valmistujaismekon jälkeen, noin kuukautta ennen conia. Peruukki saapui todella nopeasti, viikossa, mutta se oli koostumukseltaan pienoinen pettymys. Ei niinkään siinä, että se olisi ollut vääränlainen tai ruma, vaan sillä miten se oli kiinnitetty hiusverkkoon. Reunukset olivat todella rumat: täynnä hapsuista lyhyttä kuitua. Päälaella oli sen verran vähän kuitua, että hiusverkko paistoi helposti läpi, jos kuidut liikkuivät vähänkin liikaa. Tilasin peruukin samalta myyjältä kuin aikaisemminkin. Elvynnin kohdalla peruukki oli täydellinen, tällä kertaa pienoinen pettymys.



Uskaltauduin värjäämään peruukin. Minua jännitti todella paljon, sillä värjäsin peruukkia ensimmäistä kertaa, enkä yhtään osannut odottaa lopputulosta. Vuoroin pelotti että väri olisi liian tumma tai että peruukki menisi muutoin pilalle. Peruukista tuli kuitenkin nätti. En värjännyt sitä täysin vaaleanpunaiseksi, sillä halusin saada siihen kohtuu luonnollisen värin. Helpoiten kuvattuna siinä on valkoisia ja vaaleanpunaisia raitoja. Minulla ei ole kuvaa valmiista peruukista tähän postaukseen, mutta photoshoot-kuvista sitten.


Iriksen kankaat olivat satiinia ja halusin käyttää samankaltaista kangasta myös yksityiskohtiin. Kriteerinä oli lämpimän keltainen ja sopivan kiiltävä. Etsin vinonauhoja ja kanttinauhoja, ei tärpännyt. Siirryin etsimään kangasta. Tiedättekö miten vaikea oli löytää ylipäätänsä keltaista satiinikangasta? Niin vaikeaa, että harkitsin jopa tilaavani ulkomailta, mutta olin sen verran myöhään liikkeellä, että sieltä ei olisi ehtinyt tulla. Onnenkantamoisen kautta löysin Joensuun Palasopista sopivan kankaan, mutta jouduin pulittamaan siitä kolminkertaisen hinnan verrattuna muihin kankaisiin (onneksin en tarvinnut metriä enempää!) Ystävällinen myyjä antoi minulle euron alennuksen kankaasta. Parasta on se, että käytin kankaasta nurjaa puolta, joka oli muutenkin mielestäni hienompi kuin se "oikea" puoli.

Kuviota kiinnittämässä hihaan.
Tein itse vinonauhani. En pysty painottamaan miten tärkeää on mitata ja leikata tarkkaan kangassuikaleet, varsinkin vinonauhaa tehdessä. Tein ensin kymmenen metriä, jota kiinnittäessäni asuun muutin suunnitelmiani ja päätinkin tehdä tuplareunukset, joka tarkoitti, että lopulta tein toiset kymmenen metriä lisää vinonauhaa ennen kuin se riitti. Jälkimmäisillä kerroilla vinonauha onnistui paljon paremmin kuin ensimmäisellä kerralla. Leikkasin siitä muutaman millin isompaa, ja jo sillä oli suuri vaikutus. Ekalla yrittämällä vinonauhan tekeminen ei ollut kivaa, mutta siinä vaiheessa kun tein sitä kolmatta kertaa lisää homma oli jo niin rutiinia, että nautin siitä.
Keskihärpäkkeen reunoihin ompelin jousto-ompeleen koristeeksi.

Takin kuviot rakensin ensin tietenkin leikkaamalla kankaasta palat, jonka jälkeen pikapaltteella silitin ne muotoonsa ja ompelin paikoilleen. Piilovetoketju piti ommella kahdesti kiinni ennen kuin se oli hyvä. Ja sitten se oli todella hyvä. Keskihärpäkkeen ompeleminen kiinni muuhun hameeseen oli hankalaa sillä valkoisen kankaan reunat eivät saaneet olla kiinni. Piti taiteilla jonkin verran, erityisesti siinä vaiheessa kun nauhoja ompeli kiinni. Keskihärpäkkeen piti alunperin ulottua pidemmälle sekä ylhäältä, että alhaalta, mutta olin huolissani hameen pituudesta (ja peittävyydestä), joten pidensin sitä molemmista suunnista vinonauhan leveyden verran. Keskihärpäkettä en pystynyt pidentämään tekemättä kokonaan uutta.

Nämä hameeseen tulevat koristehärpäkät maalasin mustiksi.

Kengät olivat kirpparilöytö. Maksoivat kaksi euroa ja olivat kaksi numeroa liian isot. Kenkien varsi oli niin täydellinen Irikselle ja ratkaisivat kenkä ongelma, että ne lähtivät mukaan siitä huolimatta, ettei Iriksen korot olleen noin korkeat. Ruskeat kengät saivat pintaansa valkoisen ja pohjaan hopeisen maalin sekä myöhemmin keltaiset nauhat ja sisuksen. Kengät eivät mielestäni olleet loppujen lopuksi liian isot. Varpaisiin ei tarvinnut työntää sukkia täytteeksi. Rakkuloilta ei kuitenkaan säästytty, mutta kaverin yksisarvis-laastarit pelastivat.

Maalausstudionani toimi parveke. 
Isäni innostui auttamaan minua Iriksen jousen teossa. Itse en aluksi ollut ihan varma tekisinkö jousen vai en. Se tuli kuitenkin tehtyä ja siitä tuli hieno! Kiitos isä avusta! Jousi rakentuu kahdesta yhteen liimatusta vanerista, jotka on leikattu ja hiottu. Tämän jälkeen maalit pintaan. Käytin ihan huonekalumaaleja, sillä en halunnut joutua juoksemaan ostamaan lisää maalia jos se loppuisi kesken. Työskentelin ensimmäistä kertaa vanerin kanssa ja proppien ylipäätänsä.

Näissä kuvissa ei esiinny sukkia, sillä jostain syystä en muistanut kuvailla niitä. Ostin kuitenkin valmiit valkoiset sukat, jotka värjäsin ruskeiksi. Se myös oli jännittävää, sillä en tiennyt olisiko sävy oikea vai ei. Lopputulos oli jälleen oikein sopiva.


Nämä kuvat on kuvailtu Traconin jälkeen, enkä jaksanut alkaa silittimään ja siistimään asua vielä. Tarkoitus on tosiaan mennä photoshoottailemaan myöhemmin ja korjailen osat hiljalleen. Pahoittelut siis siitä.


Vyöt on tehty softiksesta, jälleen uusi materiaali minulle. Softis oli helppokäyttöinen ja monipuolinen. Maalasin, liimasin ja ompelin tarranauhat. Olisi pitänyt ommella vähän pidemmät tarranauhat niin sitä olisi pystynyt kiristämään enemmän.



Päähine rakentuu pahviputkesta, joka on päällystetty maalarinteipillä ja maalattu. Nyörin olen tussannut kangastussilla oikean väriseksi, sillä - jälleen kerran - mistään ei löytynyt oikean väristä valmiina. Hapsut tein myöskin itse. "Helmet" ovat fimosta. Päähine kiinnittyy hiuksiin isolla hiuskammalla, joka on kiinnitetty putkeen siiman avulla. Askartelimme kiinnitystä A:n kanssa perjantai-aamuna paria tuntia ennen lähtöä.



Toppi oli ensimmäinen osa asusta, joka valmistui. Topin vinonauhoja minun ei onneksi tarvinnut tehdä itse. Kaulakoru on myöskin tehty fimosta.


Jouseen laitoimme A:n kanssa jänteen, joka on joustavaa korusiimaa. Antaa vaikutelman, että sitä voi käyttää oikeasti ampumiseen. Tämäkin tapahtui perjantai-aamuna. Jos olisi ollut enemmän aikaa (ja välineitä) olisin varmaan porannut päihin reijät ja pujottanut jänteen oikeaoppisemmin.


Huh, tulipas hehtaaripostaus. Toivottavasti jaksoitte lukea tänne asti. Tätä postausta aloittaessani oli aamupäivä ja nyt kello on yli yhdeksän. Lisäksi anikiin on ilmestynyt pukukisaajien kuvat. En kuitenkaan laita omiani tähän vaan odotan lisää. Sen sijaan saatte katsella videoita!

Minä ja Mameshiba ystäväiseni kohdassa 2:40.

Tämä video kannattaa kokonaan. On hauska. Vilahdan alussa ja lopussa.

Minä lavalla kohdassa 3:05.

Minä kohdassa 0:36. Mietin, että minne ihmeeseen katson, mutta nähtyäni kuvauspaikan/tilanteen niin minua kuvaa toinen kamera alhaalta samaan aikaan.

No comments:

Post a Comment

Kaikenlaiset kommentit ovat tervetulleita. On myös mukava kuulla keitä täällä käy.