Kevät 2011

Japanista paluun jälkeen olen tuntenut eläväni sumussa. Väsyneessä sumussa, jossa ei ole huvittanut tehdä paljon mitään. Olen seurannut kevään saapumista Suomeen ja huomannut myös itseni alkavan piristyä hiljalleen kevään myötä. On ollut jännittävää seurata kevään saapumista. Suomeen saavuin sopivasti kokemaan vielä talven viimeiset paukkupakkaset.

Tänään kävellessäni kouluun ja koulusta kotiin astelin reippaasti lumettomia ja hiekasta putsattuja teitä pitkin haistellen keväistä kuivan hiekan hajuista ilmaa. Jotain kummallista tapahtui, sillä olisin voinut hyppelehtiä iloisesti koko matkan. Ei minun tyylistäni.

Posti toi viime viikolla ja sitä edellisellä Japanista lähettämäni paketit. Suurinta iloa taisi tuottaa ehjänä saapuneet kimonot, joista laitan ensi kerralla kuvia ja kerron niiden tarinat. Lisäksi kaikki lähettämäni astiat olivat myös ehjiä. Paketit tulivat mukavan nopeasti, vaikka postitädit japanissa sanoivatkin niiden tulevan aikaisemmin. Olin kuullut myös tarinoita siitä, miten meren kautta tulevia paketteja oli saatu odottaa puolisen vuotta.

Ompelutöissä olen vähän jatkanut syksyllä kesken jäännyttä projektiani, mutta valmis se ei vielä ole. Lisäksi minulla on suunnitelmissa muitakin töitä (joskin haluan tuon yhden tehdä ensin valmiiksi ja pois alta). Perinteisesti myös Cosplay-kesä lähestyy ja alan toteuttamaan tämän vuoden puku(j)ani vähitellen, vaikkakin aika paljon myöhemmin kuin aikaisempina kesinä. Odotan kuitenkin innolla.

Aarteet ovat lahja ihanalta ja tärkeältä ystävältä.

Vuoden 2010 lopussa muutimme avomiehen kanssa uuteen asuntoon, joka laittoi omat pasmani vähän sekaisin (sillä olin vielä Japanissa). Asunto on aivan ihana ja huomattavasti parempi kuin vanha asuntomme. Minulta meni kuitenkin vähän aikaa, ennen kuin olin täysin sopeutunut uuteen kotiimme. Sisustaminen on vielä hiukan kesken, mutta pahvilaatikot on saatu purettua ja omat tavarani ovat löytäneet paikkansa.

Testailen myös uutta kuvatyyliä, ja ainakin tämän postauksen perusteella pidän polaroid-tyylistä, vaikkakin se on hyvin työläs ja vaatii vielä hiomista. Se kuitenkin tuo jotain uutta ja siistimpää asettelua blogiini. (Huom. Kuvat ovat alunperin tehty LiveJournaliin ja siksi näyttävät hassulta tässä.)

Palailen hiljalleen blogien pariin tässä samalla kun herään kevään myötä takaisin eloon utuisesta koomastani.