Tracon 2012

Tracon viikonloppu (8.-9.9.) tuli ja meni. Nopeasti. Suuntasimme perjantaina autolla Tampereelle. Meillä ei ollut kiirettä, joten käyttimme rauhallisesti aikamme ja pidimme hauskaa matkalla. Osallistuin lauantaina järjestettävään pukukilpailuun (kokeneet), ja koko lauantai menikin siinä humussa ja jännityksessä. Lavaesiintymiset olivat vasta viiden aikaan ja tuomarointikin minulla oli vasta lähempänä kolmea. Siitä huolimatta aamu alkoi jännityksellä. Onneksi meillä ei ollut kiire, se auttoi todella paljon rauhoittumaan, ja siinä vaiheessa kun olin saanut puvun päälle olinkin jo taas rauhallinen. Ainoa mitä piti enää jännätä, oli että asu pysyi siistinä ja kasassa tuomarointiin.

Mutta jos kuvittelin ehtiväni tekemään jotain sinä päivänä, olin väärässä. En ehtinyt. En oikein tiedä enää edes miksi. Ehdimme vähän vaeltaa Tampere-talossa ja pikaisesti haukata jotain välipalaa, mutta myyntipöytiin en ehtinyt, enkä mihinkään ohjelmaan.

Kuva: Mikael Peltomaa

Olin varsin tyytyväinen asuuni. Se näytti mielestäni siltä miltä pitikin. Peruukki oli kärsinyt automatkasta hieman ja kaipaili paikkaamista. Minulla oli ensimmäistä kertaa käytössä peruukki, joka lisäksi vielä oli huippupitkä. Opin paljon siitä mitä kannattaa ottaa huomioon pitkän peruukin kanssa kulkemisesta. Esimerkiksi, että se takkuuntuu tosi nopeasti, joten kannattaa olla mukana selvityssuihketta (jota minulla oli! Ja jota aion ensi kerralla kanniskella mukana koko ajan) ja mielellään jotain hiusmömmöä, jolla ehkäistä takkujen syntyminen (vapaavalintainen tuote, otan ensi kerralla mukaan).

Tuomarointi meni oikein mukavasti. Tuomarit olivat mukavia, ja tapani mukaan pölpöttelin kaikenlaista pukuuni liittyvää. Mieleen jäi, että he olivat ainakin mukavan kiinnostuneita, miten olin peruukkini tehnyt.

Kaikkein pahiten alkoi jännittämään siinä vaiheessa kun marssimme kulisseihin odottamaan vuoroamme lavalla poseeraamiseen. Huomasin, että kilpailijoita on tänä vuonna todella paljon vähemmän kuin viime vuonna. Aloittelijoita ei tainut olla kuin muutama, kun vain yksi palkittiin.

Kuva: Mikael Peltomaa

Kolmannen sijan julistuksen jälkeen lakkasin jännittämästä omasta puolestani ja aloin jännittämään ystäväni Ywin puolesta, joka ottikin koko potin ja voitti ensimmäisen sijan. Taso oli kova, kuten kokeneissa yleensä on. Paljon hienoja pukuja. Omat kykyni ompelijana ja asuntekijänä eivät tällä kertaa riittäneet. Olenko pettynyt? Olen. Harmittaako? Harmittaa. Kuolenko tähän, olenko katkera? En. Täytyy sanoa, että olisihan se ollut liian hyvää ollakseen totta sijoittua peräkkäin aloittelijoiden ja kokeneitten sarjoissa, mutta olisihan se tietenkin ollut kiva voittaa/sijoittua. Jonain päivänä vielä.

Sunnuntai meni myöskin nopeasti. Ensimmäinen tunti tietenkin puvun päälle laittamiseen. Edellisenä iltana jopa harkitsin, etten laittaisi pukua ollenkaan, mutta laitoin silti ja hyvä niin. Ehdimme kierrellä myyntipöydissä (ostin sukkia itselleni) ja kävimme kuuntelemassa The Legend of Zelda -pianokonsertin. Oli nätti. Tämän jälkeen suoraan katselemaan cosplay esitys -kisoja, jonka jälkeen lähdimme kohti kotia. Eli paljoa ei ehtinyt. Eniten harmittaa, mikä harmitti viime vuonnakin, ettei tullut otettua kuvia kanssa cossaajista ja meiningistä.

Tracon-viikonloppu oli ilmeisen rankka (paljon jännittämistä ja stressiä, vähän unta, kauhea kylmä) ja nyt se purkautuukin flunssan oireina. Kuumetta ei ole, mutta joka paikkaan sattuu (nenään pahiten), jonka lisäksi on tukkoisuutta ja väsymystä. Nyt yritän levätä.