Sunday, July 21, 2013

DIY Blippo Candy

Blippo etsi Facebook-sivuillaan bloggaajia arvioimaan tuotteitaan. Kokeilen mielelläni uusia juttuja, joten tässä sitä mennään. Tilailen mielelläni Blipposta tavaraa, yleensä Rilakkuma tai My Melody -aiheisia, joten tällä kertaa valikoin tuotteita käsityö-persoonana ja blogin näkökulmasta. Valitsinkin kaksi erilaista tee-itse-karkkisettiä sekä muutamia puhelinten koristeluun tarkoitettuja tarvikkeita. Blippon pakettien toimitusaika on 1-3 viikkoa. Toimitusajasta tämänkin paketin kohdalla kertoo se, että aloin miettimään tuleeko se perille ollenkaan. Toisen karkkisetin pahvit olivat kärsineet matkasta, mutta sisältö oli kunnossa. Edessä on sen verran pitkä postaus, että päätin jakaa sen kahtia. Tämä postaus käsittelee karkkisettejä ja seuraava decoden-tuotteita.

 Ensimmäisenä käyn läpi karkkisetit, jotka ovat:

ja

Ajatuksenani oli testailla näitä tuotteita isommalla porukalla, mutta kesällä kaikki (myös minä, kuten edellisessä postauksessa oli puhetta) ovat kiireisiä. K tuli kuitenkin testaamaan tee-itse-nameja kanssani.

Kuvia pystyy klikkaamaan suuremmiksi. Kuvia koko väkertämisestä on mahdollista katsoa omasta kansiostaan: DIY Blippo. Kaikki kuvat eivät blogiin mahtuneet, joten suosittelen lämpimästi kurkkaamaan.

Aloitimme sushi-karkeista, jotka pakkauksia tarkastellessa vaikuttivat monimutkaisemmilta. Japanilaiseen tapaan ohjeistus löytyy myös tekstien lisäksi värikkäästi kuvitettuna, mikä on hyvä juttu, sillä kummassakaan paketissa ei ollut ohjeistusta suomeksi tai englanniksi. Plussana aineosat löytyivät englanniksi. Näiden karkkisettien tekemisessä oli samanlainen jännitys, kuin esimerkiksi amerikkalaistyylisten pannukakkujen paistaminen tai pyykin peseminen Japanissa ollessani: ohjeet ovat kielellä, jota et ymmärrä, joten homma selviää vain kokeilemalla.




Varustaiduimme ainoastaan kannulla vettä, paketit pitivät sisällään muut tarvikkeet. Sushi-setti sisälsi sekoitusastian, kuusi jauhepussia sekä sekoitusvälineet ja "levän". Muovisessa sekoitusastiassa oli jokaiselle komponentille oma lokeronsa. Reunoilla oli viivoja, jotka tulkitsimme merkitsevän veden määrää. Ilmassa oli jännitystä, kun ryhdyimme ohjeita seuraten valmistamaan "riisiä".  Jauheen haju oli makea ja muistutti Japanissa syömiäni rypälekarkkeja. Jauhe ja vesi sekoittui lievästi riisimassaa muistuttavaksi kasaksi, jonka jaoimme kolmeen osaan. Se oli tahmaista, eikä kovinkaan helposti muotoutunut pallosta pitkulaiseksi. K sanoi koostumuksen tuovan mieleen hattaran tai vaahtokarkin.



"Riisin" jälkeen valmistimme "kananmunan" ja "tonnikalan". Riisin koostumus oli helpompi arvata, mutta kananmunan ja tonnikalan vaikeampi. Kuvissa ne olivat hyvin kiinteitä. Kananmunaan tuli selkeästi liikaa vettä, vaikka ohjeen mukaisesti laitoimme. Tonnikalaan laitoimme vähemmän ja annoimme tekeytyä. Sitten palat puoliksi ja riisin päälle.



Seuraava vaihe oli "mädin" valmistaminen. Tämä oli koko paketin mielenkiintoisin vaihe, ja siitä tulikin hauskin. "Mätiä" varten piti valmistaa kaksi erilaista seosta. Toista seosta otettiin pipetillä ja tiputeltiin toiseen seokseen saaden aikaan pieniä kalan munia. Lopputulos oli hyvin autenttisen näköinen. Ennen kuin "mädit" laitettiin paikoilleen, piti "levä" asetella ensin. "Levä" muistutti ulkonäöltään salmiakki purkkaa (ajoittain valmiiksi syötyä salmiakkipurkkaa). Sopivaa siitä saatiin puristamalla ja venyttämällä. No, täysin sopivaa siitä ei meillä tullut, vaan se alkoi hajoamaan, mutta saimme sen riisin ympärille ja mädit päälle.



 Lopuksi vielä valmistimme "soijakastikkeen", josta mielestämme tuli liian löysää. Se ei pysynyt "sushin" päällä vaan valui pois, eikä imeytynyt millään lailla. Oli maistamisen aika. Kaikki komponentit olivat rypäleen makuisia. Siitä voidaan olla montaa mieltä maistuivatko ne rypäleiltä. Kuvailisin ennemminkin makeaksi. Koostumus oli "outo", jolla tarkoitan, että en oikein osaa kuvailla sitä. Ehkäpä kiinteä vaahtokarkki?



Sushi-setin jälkeen valmistimme vielä pandan. Idea on täysin sama: jauheet ja tarvikkeet tulivat paketissa, tarvitset vain vettä. Panda oli paljon yksinkertaisempi toteuttaa, sillä siinä oli vain kolme sekoitettavaa jauhetta ja näin ollen vaiheita. Ohjeet veden määrästä oli vähän tarkemmat kuin sushi-setillä, mutta pidimme enemmän sushi-setin tarvikkeista. Sekoittaminen oli paljon helpompaa lapiolla kuin lusikalla. Lisäsimme vettä ennemmän kuin ohjeessa neuvottiin, sillä mielestämme riisin koostumus vaati sitä. Riisi jaettiin kahteen osaan ja sitten valmistettiin pandan mustat osat.



Meidän panda ei ollut ihan niin kaunis kuin mitä paketissa, mutta meidän pandalla oli persoonaa! Pandan kastike oli paahdettua karamellia. Mielipiteet jakautuivat kärventyneen sokerin ja hämmentävää kyllä (minusta) suolan välille. Itse panda ei maistunut miltään. Ideana olikin dippailla sitä kastikkeessa. Makuelämyksenä tämäkään ei ollut päätä huimaava.

Meillä oli kuitenkin hirmuisen hauskaa näitä tehdessä. Tekeminen olikin se pointti, eikä niinkään syöminen. Ohjeistus ei ollut paras mahdollinen ja välillä kyseenalaistimme annetut vesimäärät joko liian suurina tai liian vähäisinä. Tehdessä tunsi itsensä kemistiksi.

2 comments:

  1. jep jep, kyllä tää on taas niitä juttuja, joita vain japanilaiset voi keksiä... Sushikarkki?? :D

    ReplyDelete
    Replies
    1. Oli sen verran erikoinen, että piti valita kokeiltavaksi :D

      Delete

Kaikenlaiset kommentit ovat tervetulleita. On myös mukava kuulla keitä täällä käy.